maanantai 15. maaliskuuta 2010

Kevät etenee...

Kevät kärpäsen puremana innostuin vaihtamaan tyynyjä suloisen kevään sävyihin, nämä sävyt ovat mieleisiä kotiimme ja sopivat edessä oleviin suuriin ikkunoihin, joista ovat näkymät suoraan pihalle, jatkuen myöhemmin kevään edetessä kesään samoin herttaisin sävyin ulkotiloissa. Olen laittanut jo muutamia päiviä sitten ulos kukkia, ikkunalaudoille koreihin, samoin kasvihuoneeseen, ihastuttavaa on nauttia aurinkosta ja ympärillä olevasta kauneudesta, kera kahvikupposen ja leivonnaisen, sekä seuraten pikkuviipeltäjiä ympärillä. Yöksi olen kukat kuitenkin nostanut sisälle lämpimään, näin ne myös tottuvat vähitellen kylmään, päivällä on ulkona plussaa viisi astetta ja kasvihuoneessa yli 10 astetta.






rottinkituolit ovat harmahtavan sävyisiä, ovat värjätty luonnonmukaisin menetelmin liottamalla rottinkia savessa, kemikaaleja ei ole lisätty. Jotenka ei ole aikomus maalata näitä, pidän näiden sävystä ja mielestäni sopivat tapetteihin.


kaunis pikkuinen vyötäröllä pidettävä esiliina, sopien astoiden värisävyihin, niin olen myös vaihtanut nämä kevät kesä astiat kappiin, joten yhtenäinen väriteema on kaikkialla, pieniä pikkujuttuja lukuunottamatta, jotta ei olisi liian imelää...mutta tästä kaikesta pidän nyt!
tämä oli ja meni..tahdoin kokeilla pelargoni pitsi tunnelmaa, kokeilin ja ikuistin, mutta ei ole enää...mutta ei hassumpi idea...
















Pajunkissa terveiset luonnosta ovat sinne jo ilmestyneet, kaunis kiitos kaikille katsojille, kommentoijille ja rakkaille ystävilleni, kevät on ihanaa aikaa, nautitaan siitä iloisin mielin!

perjantai 12. maaliskuuta 2010

Viherpeipot

Heräsin kauniiseen aamuun, lunta oli satanut jälleen peittäen puut pensaat paksuun lumivaippaan, hetken mietin kaivanko joulukuusen kätköistäni ja jatkan joulua...kaunista, mutta päivällä jo katoavaa, ihanan auringon paistaessa. Viherpeipot lensivät ilokseni sekä viisi kirmailevaa kurrea hännät leiskuen kilpaa ajaen toisiaan, siinä sitä aamuohjelmaa kerrakseen Rosan heitä seuratessa.





eilen kävelessämme Rosalla on tapana hypätä korkealle hangelle ja sitä myötä kipittää ja napata melkein kaiken suuhunsa, kuinka ollakkaan ojensi minulle kukkakimpun, joka oli sinne heitetty, kaunis kiitos rakas sanoin hänelle, olivat jäätyneet joten saivat jäävät ulkopöydälle.

olen niin iloinen, kun pelargoniani avasi ensimmäiset kukkansa, on ollut sisätiloissa koko talven ja nyt saan nauttia sen kauneudesta, kiitos!


ostin Rosaliinille uuden makuualustan eläinkaupasta, jossa tykkää lököillä, tosin nyt kuvauksen ajan pyysin hetkeksi poistumaan.


tämän valtavan suuren oiskos se nyt pöytäliina, mutta minä laitoin sen sänkyymme, ostin kirppikseltä edulliseen hintaan ja mikä minua ilahdutti, tyynyni sopivat hyvin sen kuvioihin.



näissä pikkukengissä on ihanat kukka ja perhoskuviot, jotka sopivat minusta hyvin olemaan esillä, joten ne vaihtavat paikkaa usein, siten voin niiden kauneutta ihailla.

valokuvassa on äidin vanhemmat lapsineen Alma ja Willehard. Isän sylissä istuu äitini, hän on siinä kuuden vuoden ikäinen, valokuva on vuodelta 1925.
pienet luistimet, kokoa 25, tyttäreni oli kaksi ja puolivuotias, kun hän aloitti luistelemisen vastaavanlaisilla luistimilla, saman kokoisilla, nämä eivät kuitenkaa ole ne.
ostin valkoisen hortensian, joka on tässä peilin edessä kotiin tullessani tervehdimme toisiamme!
ken kukista nauttii, ilon onnellisen sydämensä saa...

Laitetaan rakkauden siemenet itämään...auringon paistetta kaikille, rakkaus lämmittää!