Viherpeipot

Heräsin kauniiseen aamuun, lunta oli satanut jälleen peittäen puut pensaat paksuun lumivaippaan, hetken mietin kaivanko joulukuusen kätköistäni ja jatkan joulua...kaunista, mutta päivällä jo katoavaa, ihanan auringon paistaessa. Viherpeipot lensivät ilokseni sekä viisi kirmailevaa kurrea hännät leiskuen kilpaa ajaen toisiaan, siinä sitä aamuohjelmaa kerrakseen Rosan heitä seuratessa.





eilen kävelessämme Rosalla on tapana hypätä korkealle hangelle ja sitä myötä kipittää ja napata melkein kaiken suuhunsa, kuinka ollakkaan ojensi minulle kukkakimpun, joka oli sinne heitetty, kaunis kiitos rakas sanoin hänelle, olivat jäätyneet joten saivat jäävät ulkopöydälle.

olen niin iloinen, kun pelargoniani avasi ensimmäiset kukkansa, on ollut sisätiloissa koko talven ja nyt saan nauttia sen kauneudesta, kiitos!


ostin Rosaliinille uuden makuualustan eläinkaupasta, jossa tykkää lököillä, tosin nyt kuvauksen ajan pyysin hetkeksi poistumaan.


tämän valtavan suuren oiskos se nyt pöytäliina, mutta minä laitoin sen sänkyymme, ostin kirppikseltä edulliseen hintaan ja mikä minua ilahdutti, tyynyni sopivat hyvin sen kuvioihin.



näissä pikkukengissä on ihanat kukka ja perhoskuviot, jotka sopivat minusta hyvin olemaan esillä, joten ne vaihtavat paikkaa usein, siten voin niiden kauneutta ihailla.

valokuvassa on äidin vanhemmat lapsineen Alma ja Willehard. Isän sylissä istuu äitini, hän on siinä kuuden vuoden ikäinen, valokuva on vuodelta 1925.
pienet luistimet, kokoa 25, tyttäreni oli kaksi ja puolivuotias, kun hän aloitti luistelemisen vastaavanlaisilla luistimilla, saman kokoisilla, nämä eivät kuitenkaa ole ne.
ostin valkoisen hortensian, joka on tässä peilin edessä kotiin tullessani tervehdimme toisiamme!
ken kukista nauttii, ilon onnellisen sydämensä saa...

Laitetaan rakkauden siemenet itämään...auringon paistetta kaikille, rakkaus lämmittää!

Kaksivuotis blogini.

Tänään on päivä tasan kaksi vuotta siitä, kun aloitin tämän blogini kuvituksineen ja ajatuksieni kuvailemisen. Eikö vain olekkin aika nauttia kuppi hyvää kahvia, kera tryffeli leivoksen, sopivasti auringon paistaessa. Alunperin olin ajatellut olla mukana tässä vuoden, elikä kauniit vuodenajat , mutta hupsista keikkaa..jänö loikkaa, kun te ihanaiset ystävät, jotka olette minua muistaneet kauniilla sanoillanne, olette saaneet tämän jatkumaan. Kiitos! Täällä on sadoittain ihastuttavia kauniita blogeja, kaikille varmasti löytyy suosikkeja, joita ilokseen seuraa, sekä heidän tarinoitaan, mukaansa tempaisevaa ja ajatusten vaihtoa keskenään. Päivittäin useat teistä olette ajatuksissani ja miettien teitä, toivoen teille kaikkea hyvää elämässä, ennenkaikkea, että mieli pysyy hyvänä, vain siten jaksaa nauttia ja iloita kaikesta kauniista, kukapa sitä nyt rumasta nauttisi, tai voinko sen nyt noin ilmaista, toki makunsa on kaikilla.No mutta mitä minä nyt tämmöisiä...pöh ja puh, sanoi nalle heittäessään kuperkeikkaa! Huomaatte varmaan, että olen katsonut nallen ja Rosan leikkejä..niin ja huumori on minusta se kaunein kukka!


Rosa uneksii leijailevista perhosista, kukasta kukkaan...saaden minunkin ajatukseni heihin..

tässä käsienpesuainetta, joka tuoksuu omenalle ja sitruunalle ja kaunis pullo ilahduttaa, etiketteineen.
Rakas tyttäreni tuli käymään ja nautimme hänen kanssaan myös leivarit, prinsessani!
vastapäinen talo on aivan lumen peitossa ikkunoita, joita on ympräri talon ovat kaikki piilossa!
samoin meidän piha..kinokset kasvavat, nähtäväksi jää milloin sipulikukat paljastuvat...
kirsikkapuussa on jatkuvasti paljon lintusia, ovat päivän sulottareja...päivän jokaisen.


Aurinkoista ystävänpäivää kaikille ja naksutellaan kameroitten kanssa, minä niiaan niksautan!

Kerro se hälle kukin...

Oikein paljon kiitoksia kaikille kommentoijille, sekä kuvieni parissa viihtyville katselijoille, sekä uusille tuttavuuksille, jotka ovat ilokseni kauniin kommentinsa jättäneet. Kiitos! Olen nauttinut täysin siemauksin tästä kauniista talvesta ja nautin edelleenkin. Ihastuttavaa on se kun kuljemme kauniilla valaistulla poluilla, joita hennot juuri sataneet lumihiutaleet ovat silmiemme edessä ihailtavana, voisin sanoa ovat kauniimpia, kuin jalokivet ja ennenkaikkea äänetön ympäristö ja lisäksi mitä ihailen valtavasti on aamun ja illan sininen hetki, samoin taivaanrannan vaihtelevat sävyt valloittavat sydämeni saaden suurta ihastusta aikaan, puhumattakaan kuusta ja sirpistä..tähdistä...pilvistä. Lisää kauneutta puhkeaa, kaikki on vielä edessäpäin, kevät! En ole, että heti tässä ja nyt täytyisi olla, olen tottunut odottamaan...Kaunista on ihana odottaa, auringonsäteiden lämmittäessä ja kyllä se sieltä tulee..Kevät!







Rosa on saanut ylleen uutukaisen Pentu Enkelin hennon rosan sävyisen puvun, tupsu on kuin lumipallo, joita vieritämme yhdessä talvisäässä. Puku on täynnä pieniä sydämiä, niinkuin on pikkurosallani ja ajatuksillani...



Ruukun halkaisija on 36cm






Pikkuinen päivänokosilla, huomannette turkin hiukan lyhentyneen, oikea korva on aina pystyssä!


tässä viimeisin ostamani maljakko, josta pidän paljon, sen sävy viehättää, joka on juuri se oikea mistä pidän samoin kuviointi ja kaunis hiukan kulunut pinta saa sitä tutkimaan tarkemmin.








Kaunista iloisen onnellista rakkauden täytteistä päivää kaikille, pian kevät puhkeaa kukkaan!