perjantai 5. syyskuuta 2008

Numerot

Näitä numeroita tuli silloin Nurmijärvellä ollessa ostettua laitoin ne keittiön kaapin laatikoihin. Olen suorittanut sisustussuunnittelu-kurssin vuonna 2002-2003 siellä täytyi kaiken piirustuksen mennä millin mukaan, ei siis saanut puolta milliäkän heittää mittatikulla mitattaessa , kaikki tehtiin käsin, meillä ei ollut koneita käytössä...tarkkaa oli. No voitte arvata tälläiselle heti tässä ja nyt ja se on siinä ihmiselle, mahtoi olla alkupäivät ...opettelemista. No mut kyllähän se sitten siitä lähti hyvin etenemään:)Siispä eilen aamulla lätkäsin ne noihin laatikoihin ja se oli siinä...kunnes muistin kurssin jonka olin käynyt..:) otin mittanauhan ja muistelin opettajaani... siis tovi vierähti kuin sainkin ne siihen millin tarkkuudella. Oi sitä onnistumisen riemua ! Olisi muuten millin heittänyt:D
tähän jakkaraan yritin ensin ...ei mennyt hyvin, repäisin irti ja rikki, uusi yritys meni vinoon, nyt se on siinä ja sopiikin hyvin just tälle jakkaralle.
kaupan hyllyllä katseeni osui tähän ainokaiseen pieneen avain kaappiin, siinä se hylättynä nökötti kenellekkään ei ollut kelvannut. Ihastuin sen värisävyihin ja olihan se puuta ja kaunis lukko ja helat, tuon pikkukuvan olen siihen lisännyt, vielä en ole liimannut sitä koska katson jääkö sen paikka just siihen kohtaan.
ja tässä minun keijuni haaveilemassa sinkkivadissa...pois nypittyjen kukkien joukossa:)
Kaikille oikein ihanaa viikonloppua .

23 kommenttia:

Marja Kristiina kirjoitti...

Sellaista taitaa olla elämä kaikkinensa. Joskus on pakko toimia millintarkasti, kurinalaisesti ja kieli keskellä suuta, toisinaan voi hellittää, hullutella ja vetää vinoon. Se, että osaa erottaa kumpaa lajia mikäkin tilanne vaatii taitaa olla taitolaji.

Jakkaran numero on hulvattomampi, mutta toisaalta kuulun itse niihin ihmisiin, jotka kotona suoristavat lehtipinoja ja verhoja viivottimen avulla...

Teetkö sisustusjuttuja työksesi vai oliko se harrastuskurssi (ei kai..)?

Sirkka kirjoitti...

Marja Kristiina, sanasi osuivat nappiin:) Minustakin jakkaran numero on viisi:D toki olisin sen voinut poistaa epäonnistumiseni myötä, mutta koska se olikin minusta just noin hyvän näköinen, niin se sai jäädä.

Kurssille hain mielenkiinnosta ja koska minut hyväksyttiin, niin uteliaisuuttani päätin katsoa mitä se sisältää.
Työni ei liity mitenkään tähän sisustus suunnitteluun, mutta ystäväni ovat kääntyneet puoleeni näissä jutuissa:)

Elsa kirjoitti...

Kauheata olisi jos pitäisi koko ajan mitata ja kaikki millilleen ja ihan jetsulleen kohdalleen. Ei ole sellainen meikäläiselle sellainen tarkoitettu. Enemmänkin vähän sinnepäin - on hyvä periaate!

Minäkin pidän jakkarasta n:ro 5, söpö ja söötti, kulunutta kauneutta siinä on kosolti.

Viikonlopputerkuin,
Elsa

Anonyymi kirjoitti...

viitonen on oiva numero eikä noissa ykkösestö neloseenkaan ole mitään vikaa. hienoa jälkeä. voi kun tuollaisia kursseja järjestettäisiin täälläkin päin, vaiks kansalaisopistossa.

Sirkka kirjoitti...

Elsa, olen ollut lapsesta saakka määrätietoinen ja tehnyt just sitä mikä minusta on tuntunut hyvältä,ei niinkään aina vanhempieni mielestä:)
jos seitsemästä kääpiöstä täytyisi joku nimetä olisin " Vilkas" :D

Anonyymi kirjoitti...

Kivoja nuo tarranumerot niillä saa vaihdettua ilmettä nopeasti. Lähteekö ne pois rapsuttamalla vai miten?

Mukavaa viikonloppua!

Sirkka kirjoitti...

Kati, Jos ihan rehellinen olen niin kurssi ei antanut minulle mitään uutta, ei siis sitä mitä odotin sen minulle antavan... paitsi tuota millintarkkuutta..:)

Sirkka kirjoitti...

Karita, tarrat lähtevät hyvin helposti irti eikä jälkiä jää...onneksi, niinpä vaihtelua niillä saa ja mitäs muuta me kaivataankaan:)

Peikonlehti kirjoitti...

Hyvältä näyttää numerot laatikoissa. Tässä tulee ilmi tarrojen hyvä puoli maalaamiseen verrattuna: helpot irrottaa ja siirtää -vaikka sitten vain sen millin verran... =)

Mukavaa viikonloppua!

Anonyymi kirjoitti...

no hyvä että edes millin tarkkuutta! terveisin työkkärin järjestämällä tieskakurssilla käynyt, joka oppi vaan eikunäppäimen.

maano kirjoitti...

hei .. mut millihän ei näy ku pankkitilillä :)

Mari kirjoitti...

Kauniisti olet numerot laittanut ihaniin paikkoihin:) Tosi suloisia kuvasi jälleen.

Mari

päivi kirjoitti...

ihastuin tuohon jakkaraan ja huolettoman näköiseen numeroon:)
minua pikkutarkaksi joskus kutsutaan:( mutta yritän hellittää ja rentoutta on iän myötä tullut? enää en esim. silitä kaikkea, tietty huolettomuus saa näkyä asutussa kodissa?
ennen verhotkin nuppineuloilla kiinnitin jos ei muuten rypyt pysyneet:(
... nyt se kaikki kyllä naurattaa..
viikonlopuksi kaikkea mukavaa sinulle,
yöterkuin päivi

SariW kirjoitti...

Ihana jakkara, suorastaan hauska. Hyvää viikonloppua sinullekin : )

Anonyymi kirjoitti...

Hei Sirkka, tuo keiju vaan on edelleen niiin vastustamaton! Kiitos kaunis, kun otit sen taas mukaan kuvaan.
Olen katsellut noita numeroita mutta en ole keksinyt mihin niitä laittaisi. Keittiön laatikoista, pikku jakkarasta ja avainkaapista tuli todella hyvät noin.
Tuo eilisen postauksen potkulautakin on kukkien kera aivan tyrmäävä. Tuollainen jos joskus osuisi eteen, olisi ihan pakko tuoda kotiin.
Aurinkoista viikonloppua! t.Ann

Anonyymi kirjoitti...

Kiitos Sirkka jälleen mukavasta ja hyvän mielen tuoneesta päivän aloituksesta!
Tuollaisen potkulaudan löysin minäkin kesällä Antiikki-Annasta ja siinä myös alkuperäinen vaaleanvihreä maali jota en unissanikaan kuvittele maalaavani.
Aurinkoa ja iloa viikonloppuusi!
T:Anne Rauhalasta(en jostain syystä saanut kommenttiani laitettua muuten)

Hannukka kirjoitti...

Tuo jakkara ja sen vitonen ovat just eikä melkein!

Krisse kirjoitti...

Huomenta!
Minulle ei onnistu tuo millinpäälle puuhaaminen. Meillä Kamu on sellainen milliville. Jos jokin on millinkin vinossa, heti sen silmä sen näkee. Onneksi toinen korjaa toisen millihaksahdukset. :-))
Hyvää viikonloppua Sirkalle!
-Krisse-

Sirkka kirjoitti...

HYVÄN MIELEN TOIVOTUKSET KAIKILLE!

Ann, juu keiju taitaa ola vielä useastikin kuvioissa, niiiin pidän siitä:

Anne, Ihanaa että sinäkin olet potkulaudan löytännyt, pidetään ne kauniin värisenä, eikä maalata ja minulla ainakin näkyy siinä aika paljon puupintaa sellaista vanhaa:)

KRISSE, arvaavaan olenko minä millinpäälle ihminen, ehei ei alkuunkaan, mutta kuten sanoin niin nyt tuli jostain se opettajani mieleeni ja päätin kokeilla taitojani:) arvaa vaan oliko vaikea päästä lattialta ylös, kun jalat oli puutunut:))hihi sen sain palkakseni, totta puhuakseni olen kyllä joskus aikaisemmin mattojen hapsuja laittanut suoraan ja hmm, vielä nykyäänkin, ihan vaan noin ohimennen, shhhh.

mimosamamma kirjoitti...

Numerosi ovat mainioita, vinossa tai suorassa, ei sen väliä:) Kaunis on myös tuo avainkaappi, siniset kukat sopivat ihanasti sinisen oven taakse:))

Mukavaa viikonloppua rouva S :)

Terveisin Marja

Penni ja Lilli kirjoitti...

Moikka Sirkka,
kiva nähdä aikaansaannosksiasi.
Laatikosto ihan huippu ja jakkarahan on mahtava.

Lisää kivaa postiin maanantaina ;0)
Mukavaa aurinkoista viikonloppua sinulle!
Sisustusterkuin, Minna

Sirkka kirjoitti...

Minna,
niin toi jakkara hih..arvaa vaan oliko näpertelemistä kun se kirjan meni poikki..:) mut minusta siitä sit tulikin ihan persoonallisen näköinen. Kiitos täällä odotellaan!

Samoin Sinulle mukavaa ja aurinkoista näyttäähän se jo vähän pilkistävänkin!

Sarppa kirjoitti...

Taas niin ihania postauksia tänne tullut, tulin niistä oikein hyvälle mielelle, KIITOS Sirkka..