vähän sinistäkin...kera vaaleanpunaisen. Pöytä on sininen rautainen puutarhapöytä. Väri näkyy hieman pitsiliinan raoista:)) kuppi Arabian, kera vanhan sinisen emallisen sokerikupin. Vanhat kauniit herkät kukkakuvioiset lasit.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
17 kommenttia:
Täällähän ne synttärikahvit sitten juotiinkin, ihanista sinisistä kupeista :-)
Kiitokset ja lämpimät terveiset!
Niinpä, vielä kerran sinulle paljon Onnea syntymäpäiväsi johdosta!
Ensi vierailulle taisin tupsahtaa tänne kauniiseen blogiin, jossa kauniita asioita :)
Kiitos Eija kun tupsahdit tänne blogiini.
Mukavaa viikonloppua.
Kaikki on kodissasi ja puutarhassasi niin kaunista ja herkkää. Oletko kauankin harrastanut sisustusjuttuja?
Meillä on vanha, iso ok-talo, joka kaipaisi kipeästi kaikenlaista remppaa. Itse olen neljän pienen lapsen kotiäiti, joten sekin jo rajoitaa - ei näy meillä valkoisia sohvia eikä lasi-ja posliiniasetelmia.
Toinen asia on tietysti raha. Pitää mitoittaa menot tuloihin.
No, tammikuussa palaan työelämään, ja kasvavathan ne lapsetkin. Jospa sitten joskus...
Hei Mari,
Kiitos
kyllä tämä sisustusjuttu on minulla aina ollut, silloinkin kun lapseni olivat pieniä. Peitin vain sohvat lakanalla tai ohuella valkoisella torkkupeitolla, jotta mahtuivat koneeseen pestäväksi. Useat ihmisethän eivät pidä vaaleasta ollenkaan, vaan väriä täytyy olla. Tämä on kuitenkin meidän juttumme, viihdymme näin. Nykyisin saa tosi halvalla huonekaluja kiertelemällä kirppareita ja saattaa saada jopa ystäviltä ilmaiseksi, mitä he eivät enää tarvitse, joita voi sitten maalata itse mieleisekseen.
Onnellisia olette kun teillä on iso omakotilato,vaikkakin se vaatii remppaa, niin uskon että pikkuhiljaa hyvä tulee..itse pidän ajan patinasta, elämisen jäljet saavat näkyä.
Vielä lopuksi, ihanaa kun sinulla on vielä lapset kotona, he jos kukaan antavat iloa elämään.
Hyvää vointia teille ja nautitaan kesästä.
Tuolla olisi mukava juoda iltapäiväkahvit, oikein tunnelmallinen. Ihanko tuossa vanhassa kannussa on kahvia oikeasti? Paljon noita kirpussa näkyy, mutten ole ajatellut, että niitä oikeasti voisi käyttää. Ratkeaisipa sekin ongelma, kun pitää keittimen kannusta kaataa, eikä se oikein sovi ´tyyliin´. ´Lämmintä viikonloppua sinulle.-sanna
Tuota kukkaahan minä sillä kastelen,
täytyyhän sekin olla kaunis:))ja muutenkin se on aina esillä, mitä sitä kaappeihin piilottelemaan, ne kun ovat muutenkin jo täynnä.
Kyllä tämän pöydän äärellä syödäänkin,jos ulkona sataa innolla kyllä odotamme suurempaa, että mahtuu ystävätkin mukaan.
Aurinkoista ja iloista mieltä Sanna sinullekin.
Ihanuuksia sinulla jälleen..
Jos haluaa ihastella kauniita asioita, niin tietää kyllä kenen puoleen kääntyä, kiitos Sirkka ihanasta blogista! :)
Ja oikein ihanaa viikonloppua! :)
Terkuin, Riikka.
Tosi kaunis kattaus:) Sinulla on silmää! Aurinkoista viikonloppua!
Mari
Kiitos, Mari ja Maiju!
Kuvaan aina vain sitä, mikä minusta on sillähetkellä kaunista.
Ihanaa viikonloppua teille ja voikaa hyvin.
HEI MARI,
Jos satut vielä lukemaan tätä kommentiani sinulle, niin olen todella PAHOILLANI kirjoitusvirheestäni, jonka juuri äsken huomasin "omakotilato" = siis omakotitalo . oli tarkoitus kirjoittaa,
anteeksi.
Ystävällisin terveisin Sirkka
Hei taas! Mistä olet hankkinut mm. tuon ihanan servettirenkaan. Haluu kans...
kivat päivitykset sinulla taas. T.Krisse
Anteeksi.. kun malttaa vierittää sivua alspäin, löytyyhän se sevettirenkaiden ostopaikka. Ne on tosi viehättävät. T.Krisse
Heippa Krisse!
Silloinkin niitä servettirenkaita oli
siellä putiikissa vain viisi kappaletta jäljellä, joten minullakaan ei ole niitä kuin viisi:)
Kiitos sinulle vierailustasi.
Hassu kirjoitusvirhe :-D
En siis todellakaan loukkaantunut.
Hei Mari!
Ai kun ihanaa, kun ymmärsit minun pitäisi aina tarkistaa kirjoitukseni, näitä sattuu.
Mukavaa iltaa sinulle, ja kiitos.
Lähetä kommentti