lauantai 9. elokuuta 2008

keittiön kaapista pöydälle

Tänään olen pihalla tyhjentänyt useita ämpäreitä ja ruukkuja vedestä...kasvit litimärkinä uineet tyytyväisinä tai sitten eivät...no se jää nähtäväksi. Sen jälkeen tarkastelin olut tuopit puskista ja olihan sitä saalista kertynyt..nimittäin juotan etanoita, juu ,tyhjiin viilipurkkeihin tai muihin sellaisiin olutta ja vähän kaivetaan maahan kuoppaa ja sitten sinne ja odotellaan, etanat pitävät oluesta ja juovat itsensä niin, etteivät enää herää..huh en suosittele ihmisille:) ja kävin taas ostamassa uuden törpön...oli siinä naapurilla vähän ihmettelemistä, kun poksautin purkin heti auki portista sisään päästyäni, kaatamaan sitä kuppeihin. Kerran aikaisemmin samanen naapuri näki, kun nousin just meidän puskista olut törppö kädessä, johon minä etanoille:D
No niin nyt on happihyppelyt tältä päivältä tehty ja siirrytty sisätiloihin . Aurinko paistaa vielä ulkona, joten taidan käydä vielä kasvihuoneessa katsomassa mitenkäs siellä voidaan:)Tässä vanha englantilainen kahvikannu, joka on ollut minulla ties vaikka kuinka kauan, näitä on ollut muutamia, jotkut olen jo antanut pois. Minusta kannut samoin soppakulhot ovat vaan niin kauniita, mutta harmillista on se kun ne vievät tilaa niin paljon, kaikkea ei voi säästää.
tämäkin vanha alusta on kotonani ollut ja jo silloin minua viehätti, kuten jo aisemminkin olen maininut tuo koukeruus...
tässä salaattikastike pullossa on kaunis kohokuvio, siksi niin mieleinen, nuo pippuri suola öljysetti on Italiasta Salon kaupungista tuotu tuliaisena kotiin.
tässä on Italialaisia ruokailuvälineitä, joita sain mieheltäni lahjaksi noin 15 vuotta sitten, kun toivoin niiin kovasti ja kauniisti, niitä on kaikkia puoli tusinaa. Sen jälkeen olen kaikki toiset itse ostanut Italiasta pikkuhiljaa...silloin pidin sinisestä, nyt olisin ostanut luun valkoisia.

12 kommenttia:

Elsa kirjoitti...

En ole kuullutkaan tuollaisesta "harrastuksesta ;)))" ... että etanoille olutta. Tepsiikö se?

Lauantaiterveisin, Elsa

päivi kirjoitti...

minäkin etanoita olen juottanut , toisinaan niitä paljokin mutta parempi pyytö on maassa puinen lauta, sen alle kerääntyvät piiloon...
meillä vain niitä pikkuisia ja näiden vielä pienempiä jälkeläisiä.. kovia ovat kuitenkin kukkasia syömään!

ihania aarteita sinulla kaapeissa on.. jotenkin minunkin makuuni ovat juuri!
mukavaa lauantai ehtoota sinulle sirkka ystäväin .. halein päivi

Sirkka kirjoitti...

ELSALLE,
Juu, kyllä se on hyväksi todettu,äsken juuri kun tulin taas pihalta niin kävin katsomassa ...siellähän ne taas juhlivat:) hilpeästi,mutta aamu kun koittaa niin Sirkka voittaa, eli kerään ne pois, en suinkaan pataan vaan etanoiden taivaaseen.

Sirkka kirjoitti...

No mutta hupsista Päivihän se siihen tupsahti, melkein samaan aikaan kun justiinsa Elsalle terveiset vein...
Juu kovia kukkia ovat syömään, siitä en pidä lainkaan isoja reikiä lehtiin tekevät...
Niin, kaapit vaan tuppaa jäävän pieniksi aarteilta, no mut yritetään pärjätä, Kiitos ystäväin sanoistais.
Haleja takaisin.

Heidi kirjoitti...

Ihania aarteita sinulla, tuo kahvikannu on toooosi mahtava <3

Heidi

Marja Kristiina kirjoitti...

Voi apua, juu - tuli mieleen oma oluttilanteeni noista etanoistasi :-) Minulla on näet ollut jo jonkin aikaa saviruukkuja kaivettuina maahan siinä toivossa, että niihin tulisi kaunis patina. Sammalta ja luonnonjogurttia olen ruukuille syöttänyt, mutta kukkakaupassa neuvoivat että oluttakin voisi kokeilla patinapinnoittamisessa. Joten mäyräkoira messissä saattaisi meikäläinenkin hyvin suunnata kohti marjapensaita, naapureiden ällistykseksi!!!!

Verratonta viikonloppua!

PS. Onko sinulla ollut tämä lukkarinrakkaus siniseen aina, vai sytyttikö tuo talonne ovi sen lopulliseen roihuun?

Sirkka kirjoitti...

Marja Kristiinalle,

Sininen on taivas...se on aina ollut ja tulee myös olemaan sen eri värisävyissä, kirkkaista en pidä, voi niitä on paljon, enempiä niistä erottelemaan...linnun sulan ja linnun munan värisävyjä, niitäkin löytyy monen sävyjä...
Totta, ensimmäisenä oli talon värisävy ja myös ovi ja kun astuin sisälle, niin se oli valo.
Juu täytyyhän sitä naapureitakin viihdyttää:))

Piipa kirjoitti...

Todella kauniita tavaroita ja tuo edellisen postauksen pöytä ja tuolit kertakaikkisen hurmaavia!!! Niinhän se on, että pöytätilaa tuntuu aina olevan liian vähän, jotta kaiken kauniin saisi esille.

Hauska tuo etana tarina! :)

Anonyymi kirjoitti...

Hei Sirkka, olipa mukava yllätys, että olemmekin jo tavanneet! Pidän kovasti blogistasi! Hylly on meillä keittiön seinällä, sinisen vitriinikaapin vieressä. Oikein soma - näkyy tänne olohuoneeseenkin. Löysin Hietsusta myös ihanan vanhan, soikean, rottinkisen pullalautasen, jossa lasialusta ja rottinkikahva. Se on, hyllyn ohella, kesän parhaat kirpparilöytöni. Joka päivä niitä ihaillen katselen. Rakastan vanhaa ja valkoista, sinistä ja punaista, puuta ja rottinkia.
t. Ann

Sirkka kirjoitti...

Ann,
Niinpä, näinkin voi käydä, tosi mukavaa, juu tiedän sen pullavadin, itsellänikin on joskus ollut sellainen, ettei vaan sekin olisi ollut minun:D samoista asioista pidetään.
Aurinkoista päivää toivottelen ja jatkossakin Sinulle hyviä kirppislöytöjä.

Sirkka kirjoitti...

Piipa,
Kiitos, jatkaaksen hivenen vielä tuota etanajuttua, niin kerran kaupassa suuressa sellaisessa, näin oluita hyllyssä, huudahdin miehelleni, hei ootahan, täytyy ostaa olutta etanoille, silloinkin päät hilpeästi kääntyivä:)) mitähän lie ajattelivat:)

mimosamamma kirjoitti...

Hei Sirkka!
Sinisen oven takaa löytyy aina takuuvarmasti silmänruokaa kauniiden kuvien kera:)
Minä olen niin höpsö etten raatsi tappaa edes etanaa, heittelen niitä aidan yli metsään, sanon: mee sinne äläkä tule takaisin:) Ovat niin hitaita, joten aika kauan kestää kunnes ovat madelleet takaisin pihalle:) Vaan kyllähän noita riittää..